Moonsorrow Köyliönjärven
Jäällä (Pakanavedet ii) Lyrics:
Saapui hän, sanansaattaja
käännytetyn kansan
totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien,
säästyneiden veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa kavaluudelle
ymmärtämättömät antoivat;
Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön
sydämessä yllätti,
oli veriselle järven jäälle
päättyvä ristin
taival...

"Vaan pian rantautui lännestä
satoja laivoja,
tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten vuosien kuluessa,
tahtonaan nÖyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he sääliä tuntematta
mursivat sitkeän vastarinnan
voimallisilla aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto,
pakotettiin häpeään."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta,
mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
[ Find more Lyrics on http://mp3lyrics.org/9WwK ]
Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat,
vaan jäätä järven
Köyliön he eivät murtaa
saata.

[English translation:]

[ON THE ICE OF KÖYLIÖNJÄRVI (PAGAN WATERS II)]

And he arrived, the messenger of his converted
people
to teach this heretic folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant rushed to sharpen his axe -
to defend the forests, the lakes, his
brothers from an unseen fate.

(their vanquisher)

Their ears to treachery those of less
understanding lent;
Lalli saw the heaven for slaves and thus blinded his sight.
Soon in the heart of night his axe took a rover by surprise,
to a pond of blood on ice the path of the cross was to end...

"But soon there were hundreds of ships
landing from the west,
thousands of them who came to avenge the bishop's death.
In the course of numerous years,
to imprint humility within the last pagan folk as their will
they without pity broke the persistent resistance
with their powerful arms.
Henrik, now canonized, was raised onto the altar,
and the slaying, the repressed cry for freedom of the Finnish,
was forced to disgrace."

(their destiny)

Thus wrongfully was assumed the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a defender of sincerity.
By forcefeeding lies they compelled our folk to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi they can never break.
Lyrics: Köyliönjärven Jäällä
(Pakanavedet ii), Moonsorrow [end]